Laatinut Kalervo Salmi vuonna 1988
Laatinut Pentti Helin, vuodesta 1970 eteenpäin
 

Kolmekymmenluvulla oli kunnallisneuvos Antti Raidan omistukseen joutunut tiluksia ns. Kuninkojantien varrelta. Pankkimiehenä Raita katsoi parhaaksi palstoittaa alue ja myydä tontteja. Näin syntyi uusi asuntoalue, aluksi lähempänä Raisiontietä olevat osat ja laajeten vähitellen edemmäksi. Uudisasukkaat huomasivat, että on asioista, jotka koskevat kaikkia ja päättivät perustavaa asunnonomistajien yhdistyksen.

Asiasta oli tullut tieto myös maatakäsittävälle liitolle ja samoin Maarian yhdistykselle. Jo syyskesästä 1938 oli asiasta kiinnostuneita kokoontunut yhteiskaivoalueella ja päätettiin pitää perustava kokous v. 1939 alussa. Näin pidettiin ensimmäinen eli perustava kokous torstaina maaliskuun 9 p:nä 1939, jossa olivat läsnä Suomen Pienasunnonomistajien yhdistyksen jäsenet: Jalmari Tähti ja Iivari Saarinen sekä 14 paikkakuntalaista.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin: Mauno A. Paven ja sihteeriksi Frans Lahtonen. Päätettiin perustaa yhdistys ja sen nimeksi pantiin Teräs-Rautilan Asunnonomistajain Yhdistys ry. Kotipaikkana Maaria.

Sisäänkirjoittamismaksuksi määrättiin 3,- ja vuosimaksuksi 12,-.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Jalmari Salminen ja sihteeriksi Frans Lahtonen. Varapuheenjohtajaksi Aarne Kasvinen ja varasihteeriksi Valde Koivisto. Rahastonhoitajaksi Antti Lähdesmäki ja jäsenmaksujen kantajaksi Kaino Heinonen. johtokuntaan valittiin vakinaisiksi jäseniksi V. Laine ja A. Koponen. Varajäseniksi: K. Heinonen, A. Laine, A. Lindgvist ja G. Lindgvist. Päätettiin liittyä Suomen Pienasuntojenomistajain liittoon.

Ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin samana päivänä 9.3.1939. toiminta oli aluksi hyvin vilkasta. Johtokunta kokoontui seitsemän kertaa ja yhdistys kolme kertaa ennen ensimmäistä vuosikokousta, joka pidettiin 16.6.1940. Asioista mainittakoon: Tonttien eroittaminen, paloturvallisuus, asemakaavoitus ja ulkovalaistus.

Syyskuussa oli lähetetty puheenjohtaja liittokokoukseen. Aika oli levotonta. Miehiä kutsuttiin paljon ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Oltiinhan toisen maailmansodan kynnyksellä ja talvisota riehui yhdistyksen ensimmäisen toimintavuoden aikana.

Edellämainituista levottomista ajoista johtuen, ei ole lainkaan ihme, että yhdistyksen jäsenmaksu liitolle oli jäänyt suorittamatta. Ajan kuvaan sopii, että johtokunnan kokouksen pöytäkirjan mukaan välirauhan aikana myönnettiin varoja tanssien pitämiseksi. Vuoden 1940 vuosikertomuksesta ilmenee aikojen vaikeus. Oli kuitenkin saatu paikkakunnalle hieman ulkovalaistusta, mutta palokaivo edelleen puuttui.

Jäseniä oli ensimmäisen toimivuoden lopussa 59.

Jatkosota aiheutti yhdistyksen toiminnassa pitkän tauon jatkosodan jälkeinen kokous oli 12.5.1946 Laihon autokorjaamolla, jossa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Arvo Nurmi ja sihteeriksi Edvard Toivonen. Silloisesta suuntauksesta kertoo pöytäkirja, jonka mukaan ehdotettiin liittymisistä SKDL:n, mutta Arvo Nurmi vastusti pontevasti ja sai enemmistön taakseen, että pidettiin yhdistys puolueiden ulkopuolella.

Ensi kerran oli esillä vesijohtoasia 27.5.1948.

V:n 1949 alusta koko alueemme liitettiin Maariasta Turkuun, jolloin meistä tuli ”suurkaupunkilaisia”.

Kokouksessa 13.3.1949 valittiin ensi kerran edustaja Keskusyhdistyksen kokoukseen

Urheilu- ja leikkikentän saamiseksi tehtiin aloite 27.11.1949 ja todettiin puhelinkioski saaduksi.

Sodan takia olivat jäsenmaksut jääneet hoitamatta ja kun asia oli esillä 27.11.1951 katsottiin, että ei ole aihetta liittyä liittoon, koska yhdistyksemme jo oli jäsen Turun Keskusyhdistyksessä.

Vesihuoltoasia oli näinä vuosina tärkein ja eniten esillä. Tiemaksut olivat kohtuuttomia ja eivätkä yhtään tasapuolisia, kunnes Arvo Nurmen laatima pistejärjestelmä syrjäytti epäedullisen tieyksikkömaksun. Kokonaan näistä maksuista päästiin vuonna 1953, kun kunnossapito tuli yhteiskunnan huoleksi.

Syyskokous vuonna 1955 oli kriitillinen ja koko yhdistyksen jatkuminen oli vaakalaudalla. Puheenjohtajana toiminut Elo Paasimaa muutti pois
paikkakunnalta ja uudeksi ehdokkaaksi ei kukaan suostunut. Kokous päättyi lyhyeen ja jätettiin koko toimitsijoiden ehdottaminen ja valitseminen
vuosikokouksen huoleksi.

Vuosikokous 1956 jäi kuitenkin pitämättä, sillä kukaan ei kutsunut kokousta koolle.

Arvo Nurmen luona johtokunta kokoontui marraskuussa ja päätti kutsua yhdistyksen syyskokoukseen. Kokous pidettiinkin vielä saman kuun aikana
Teräsrautelan uudessa koulussa. Kokous valitsi yhdistykselle puheenjohtajan vuodeksi 1957 ja pallille tuli Viljo Elo. Hän oli ostanut poismuuttaneen Paasimaan talon, joten kauppakirjoja seurasi tavallaan virka, eikä puheenjohtajan osoite sihteerin helpotukseksi muuttunut. Viljo Elo olikin sitten puheenjohtajana 11 vuotta.

Elon aikana saatiin vesijohto ja viemäri kuntoon Kuninkojantien alkupäässä, ainoastaan Kaivolantien alue oli pitkään ilman verkostoa ja aivan syystä asukkaat olivat aktiivia ajamaan asiaansa.

1960 valittiin Arvo Nurmen ehdotuksesta nuorisotoimikunta:

Veikko Pöntinen, Risto Kivimäki, Olof Nordström, Unto Lahtinen ja Kalervo Salmi. Toimikunta aloittikin heti reippaasti ja nuorille järjestettiin hiihtokilpailuja, (mm. Asko Autio on lähtöisin tältä alueelta) yleisurheilua (Prahan Euroopanmestari 10 000 m:llä Martti Vainio), jalkapalloa, lentopalloa ja ennenkaikkea retket, joilla oli suurimmillaan 80 henkeä. Käytiin Ahvenanmaat, Hämeet, Keski-Suomet, Helsingit ja Kuopiot. Toimikunta jatkaa edelleen, kuitenkin toimintaa haittaa alueemme aikuistuminen, siis lapsista ja nuorisosta on puutetta. 1960 valmistunut urheilukenttä käy tyhjäkäynnillä.

60-luvulla olivat öljykaminat tulleet muotiin ja nuohoojamestarit kävivät neuvomassa meitä. Silloin olivat Wescopir ja UPO-Kultalinkki päivän sanoja.
Viljo Elolle myönnettiin omakotiviiri 1966 n:o 1. Veikko Pöntisen puheenjohtajuus kesti 5 vuotta. Kaivolantie puhutti edelleen ja Turkulaisia emme saaneet millään koteihimme.

1970 luvulla taisteltiin rakennuttajia vastaan; haluavat rakentaa liian korkeita taloja? Ok-taloihin piti saada numerovalaisimet, jätevesimaksut puhuttivat, vuoden 2000 yleiskaavaa esiteltiin kokouksessa, rakennettavan Markulantien tuleva liikenne huolestutti, samoin tiealueelta lunastettavien maiden hinta, Tammikankareentietä rakennettaessa myös Vääräalhontie pitäisi rakentaa asemakaavassa olevaan kohtaan, apteekkia kaivattiin alueelle. Syyskokouksessa 1971 mainitaan kaupungin olevan haluton luovuttamaan ok- tontteja, koska pyrkimyksenä on rakentaa vain kerrostaloja eikä tajuta, että omakotitalo on korkean elintason mittapuu. Näin esitelmöi silloinen keskusjärjestön kunniapuheenjohtaja Iivari Saarinen kokouksen vieraspuheenvuorossaan.

Vuonna 1975 yhdistyksessä oli 153 jäsentaloutta

1980 tuli voimaan uusi katumaksulaki, joka koettiin kohtuuttoman kalliiksi. Alueen nuorisotilojen puute tuli ongelmaksi, kun Seurakuntasalin talo purettiin rivitalojen tieltä. Ns. TS talojen kaavaesitys oli kokousaiheena, samoin Nuijamaantien rakentaminen jne. Myös Metsäkylän alueen rakentamishuhut herättivät keskustelua, tiedusteluja ja huolestuneisuutta. Huhut kumottiin kaupungin taholta kertomalla, että Luonnonsuojelu- ja puistoalueille ei ole tarvetta rakentaa. Kuulostaa tänäänkin kovin tutulta.

1979 Saatiin tieto, että kaupunki on nostanut alueemme kaavoituksellisen asumistiheyden 0,2 > 0,4. Urheilukentälle on asennettu valot ja pukukopit.

1983 perustettiin naistoimikunta joka sittemmin järjesti joulujuhlat, tanssi-iltoja, teatterimatkoja ja muuta hauskaa.

1985 yhdistys liittyi Suomen Pienkiinteistöliittoon

1987 saatiin alueelle kaapelitelevisio

1988 vuosikokous pidettiin Teräsrautelan nuorisotalolla, apulaiskaupunginjohtaja johtaja Pekka Aalto kertoi tulevan länsikeskuksen kaavasuunnitelmista ja Heikki Tuominen liikennejärjestelyistä.

1990 luvun alkuvuosien kokouksissa käsiteltiin ensin Hepokullan Postin sulkemista ja siirtoa muualle. Neljässä kokouksessa oli TPK:n puheenjohtaja Seppo Lehtinen kertomassa Postin kaavailemista laatikkokannon muutoksista. Posti oli ilmoittanut elokuussa -91 siirtyvänsä ns rypälejakeluun, laatikot ryhmiin katujen päihin.

-90 luvun loppuvuosina keskityttiin pientaloasukkaan kannalta talokohtaisempiin asioihin. Kokouksissa kerrottiin mm. vettä säästävistä vesihanojen suuttimista, varaavista uuneista, uudenlaisista keittiöistä, kiinteistöverosta. Myös vuoden 2020 yleiskaavaa esiteltiin kokouksessa 1998.

1999 yhdistys täytti 60 vuotta ja sitä juhlistettiin julkistamalla oma pöytästandardi (viiri), jonka suunnitteli puheenjohtajakin toiminut Mauno Kantonen.

Vuoden 2000 suuri asia ja menetys oli Hepokullan korttelipoliisin toimen lopettaminen. Tästä kirjelmöitiin kaupungille, mutta tuloksetta.

2005 aloitimme ok talkkaritoiminnan samaan aikaan monen muun yhdistyksen kanssa. Tätä käytännöllistä ja edullista apua jäsenistölle olemme jatkaneet tähän päivään asti. Jäsenmäärä 185.

Vuonna 2007 yhdistyksen jäsenmäärä oli suurimmillaan; 207 taloutta

Vuoden 2008 aikana kaupunki kunnosti alueella jo vuosikymmeniä olleen urheilukentän hienoon kuntoon. Yhdistyksenä olimme lähettäneet kaupungille kirjelmiä ja pyyntöjä koskien urheilukentän ja ympäristön kuntoa. Suurimpana ongelmana oli lähikatujen tukkeutuminen pysäköidyistä autoista aina kenttätapahtumien aikana. Poliisi eikä pelastuslaitoskaan saaneet asiaan kuria. Nyt kaupungin toimesta kenttä ympäristöineen on huippukunnossa; Turun ensimmäinen esteetön kenttäalue. Tästä lähetimme kaupungille kiitoskirjeen.

2009 alussa havahduimme hankkeeseen, joka toteutuessaan olisi tuhonnut alueemme keskiössä sijaitsevan Kalmasvuoren puiston ja hienon ulkoilualueen. Ehkä ainakin osittain asukkaissa herännyt vastustus ja asian julkisuus saivat suunnitteluvarausta hakeneen rakennusliikkeen perumaan hankkeensa, eikä kaupunkikaan ollut lopulta kovin innokas asiaa edistämään. Tämä puiston ”tuhoamissuunnitelma” oli alkusysäys uuden yhdistyksen perustamiselle; syntyi Länsiturun asukasyhdistys. Teräsrautelan oky on tässä yhteisöjäsenenä, kuten myös hyvä naapurimme Mälikkälän oky.

2011 olimme vahvasti mukana Turun kaupungin kulttuurivuoden kaupunginosaviikolla yhdessä muiden alueen yhdistysten kanssa. Tämä toiminta on muotoutunut jokavuotiseksi tapahtumaksi ja tämän vuoden toukokuun viikkotapahtuma oli jo neljäs, jossa esittelimme alueemme toimintaa ja historiaa vanhojen valokuvien avulla. Valokuvien keruu alkoi vuonna 2008 yhteistyössä Maarian srk:n Hepokullan alueneuvoston kanssa ja jatkuu yhdessä Länsiturun asukasyhdistyksen kanssa. Jäsenmäärä oli nyt 198.

Parina viime vuotena yhdistys on kirjelmöinyt kaupungin virastoja Länsikeskuksen ja Kuninkojantien liikenteen aiheuttamista ongelmista; nyt on yksi ongelmakohta taas saamassa toivomamme ratkaisun. Työn alla on kiertoliittymä Kuninkojantien ja Aurorankadun risteykseen. Seuraavana kiireellisyysjärjestyksessä on kaupunkisuunnitteluyksikön kirjeen mukaan Karrinkadun risteys, joka saanee liikennevalot lähivuosina.

Tähän lopuksi olen kerännyt vuosien varrelta muutamia ehkä nyt huvittaviltakin tuntuvia, mutta aikanaan varmaan hyvinkin asiallisia hankkeita.

1959 pyydetty puhelinkioskia Kuninkojantielle. 1960 Sampo-yhtiö ehdotti yhdistyksen ryhtymistä heidän asiamiehekseen. 1960 ostettu mehulinko. 1961 Suikkilan oky kaavailee liittymistä meihin; luvattu hoitaa Vuorentaantien talviauraukset, jos liittyvät jäseniksi. 1963 Niitunniskantietä kaavailtu levennettäväksi vain toiselta puolelta. Vuonna 1966 ostettu ruohonleikkuukone. 1968 Yhdistyksen puutarharuiskut olivat tarkastamatta. Annettu lupa Liinahaan Huvilanomistajille liittyä yhdistykseen. Nuohoojien ohje tv-antennien asennuksesta.  1969 huoletti ympäristömetsien epäsiisteys. 1970 hylättiin ehdotus polttoöljyn yhteisostoista. 1971 esitelmöitiin aiheesta ”vaahtomuovi talojen lisäeristeenä”. Linja-autojen aikatauluihin toivottiin kaikki vuorot näkyviin. 1972 suunniteltu tyhjänä olevan entisen Tarmolan kaupan (Vanha Kuninkojantie 36, Convar oy) ostamista tai vuokraamista kerhotiloiksi. Mainos: poistakaa ylimääräiset tulipesät; säästätte nuohouksissa.  1973 huomauteltiin orapihlaja-aitojen korkeuksista. 1977 nuohoustaksat nousseet 31 %. Ekaan tulevasta Alkosta kielteinen kirje kaupungille. 1978 hankittu yhdistykselle viemärirassi. 1979 ”Kunkun kasinolta” olutoikeudet pois, vaati yhdistys. Naistoimikunnan toimintaa: mm. -79 bussimatka Lappiin, tanssit Rientolassa -79 ja -81. Useita hiihtokilpailuja ja teatterimatkoja. (nuorisotoimikunta ei enää -80 luvulla ole toiminut) Laskujeni mukaan vuodesta 1989 tähän vuoteen asti olemme järjestäneet pitkälti yli 20 teatterimatkaa, Tampereelle, Lahteen, Poriin, Helsinkiin ja lisäksi lähialueen kesäteatterit. Naistoimikunta on myös aktiivisesti osallistunut TPK:n toimistotilojen emännöintitehtäviin. Samoin jäsenistämme kaksi on osallistunut TPK:lla päivystysvuoroihin. Etuja valvotaan myös TPK:n johtokunnassa ja Suomen Omakotiliiton Varsinaissuomen piirihallituksessa.

Tässä lyhyt katsaus yhdistyksemme vuosikymmeniin. Toiminta on pysynyt kovin samankaltaisena vuosikymmenestä toiseen. Yksi pysyvä ongelma tälläkin yhdistyksellä on; miten saada uusia, ja varsinkin nuoria toimintaan mukaan. Yhä edelleen toimintaa pyörittää pieni aktiivien joukko, jota ilman tämänkin yhdistyksen toiminta olisi loppunut vuosia sitten. Osanotto vuotuisiin, sääntömääräisiin vuosi- ja syyskokouksiin voisi olla aktiivisempaa kuin on ollut; 60-luvulla keskimäärin 21/kokous, 70-luvulla 22, 80-luvulla 33, 90-luvulla 18 ja 2000 luvun ensivuosikymmenellä 13 jäsentä. Jäseniä on nyt 196, joten kokousväkeä kyllä on, mutta ei kokouksissa. Yhdistyksellä on omat kotisivut ”somessa” joka on erinomainen tiedonvälityskanava ja helposti jokaisen saavutettavissa ja toimii kaksisuuntaisena. Se ei kuitenkaan milloinkaan voi korvata kokouksia tai menossa olevan kaltaisia juhlatilaisuuksia. Hyvät naapuruussuhteet ja omakotiasukkaiden yhteisöllisyys syntyvät täällä, eivät verkossa.   

Kokouspaikkoina yhdistyksellä on ollut seuraavasti: Teräsrautelan koulu, Seurakuntasali (Kerhokeskus), Hepokullan koulu, Teräsrautelan Nuorisotalo ja pidettiinpä vuoden 1971 syyskokous silloisen rahastonhoitaja rva Frimanin kotona (Kaivolankatu 5). Vuodesta 2008 alkaen jäsenistö on kutsuttu yleisiin kokouksiin taas tänne ”teidän omaan kouluunne”, kuten rehtori Johanna Erkkilä tapaa sanoa.

Olen jättänyt tästä esityksestä pois toimihenkilöluettelot, haluan kuitenkin erikseen mainita Marja-Liisa Pentin hoitaneen kunniakkaasti yhdistyksemme puheenjohtajan tehtäviä 16 vuotta. Sihteerimme Teuvo Kataja puolestaan omaa, tärkeää ”virkaansa” kokonaiset 37 vuotta ja taloudenhoitaja Seija Hummelin-Uusilehto on vartioinut varojamme 20 vuotta ja emännöinyt johtokunnan kokouksia kotonaan pitkälti toistakymmentä vuotta ja monta kertaa vuodessa. Kaikki kolme jatkavat tehtävissään tämän vuoden vuosikokouksen päätöksen mukaisesti.

Siteeraan pienin muutoksin vielä Kalervo Salmea vuodelta 1989: 75 vuotta on pitkä aika, paljon ehtii tapahtua. Mökkiläisen tukka harmaantuu ja sammal hiipii pihanurmikkoon, mutta mökki pysyy pystyssä ja uusi polvi tuo uusia tapoja ja aatteita tullessaan. Toivottavasti.

Viimeinen kuva sopinee Turun Pientalojen Keskusjärjestön kuudenneksi vanhimmalle, 1939 perustetulle yhdistykselle onnentoivotukseksi. Kortti on talteenotettu puretun ok- talon vintiltä, kortin on posti tuonut Turkuun leiman mukaan vuonna 1939 Kuninkaanojantielle. Tässä vain kortin teksti.